Sukuseuran matkalle lähdettiin Kuopiosta aurinkoisessa säässä. Starttasimme matkaan kello kahden nurkilla ja koukkasimme hakemaan matkalla vielä ryhmäviisumikin, ennen kuin suuntasimme Joensuun kautta Tohmajärvelle, josta kyytiin nousivat loput matkalle osallistujat. Kokonaisuudessaan osallistujien lukumäärä oli 18 henkilöä.
Bussimatkalla tulevien päivien retkiohjelma muokkaantui lopulliseen muotoonsa ja Valamon retki päätettiinkin järjestää jo tiistaina ja kuljettajamme Pekka aloitti välittömästi järjestelyt bussista käsin.
Varauduimme pidempään odotteluun rajanylityksessä, mutta selvisimme kaikista tarkastuksista ja rajamuodollisuuksista reilussa tunnissa. Ajomatkaa kohti Sortavalaa taitettiin aluksi huonokuntoisella tiellä, mutta loppumatka eteni uutta asfalttitietä ajettaessa.
Täytynee tässä vaiheessa matkakertomusta todeta, että kuljettajamme osoittautui sekä taitavaksi kuljettajaksi, että myös hyväksi oppaaksi, jolla oli sana hallussa niin suomeksi kuin venäjäksikin.
Sortavalassa ajoimme lyhyen kiertoajelun läpi kaupungin. Nopea silmäys bussin ikkunoista vahvisti ennakkokäsitystä siitä, että vanhat puutalot olivat yhä edelleen viehättäviä, mutta jokseenkin ränsistyneitä. Sen sijaan kansallisromanttiset kivitalot uhkuvat voimaa ja saneeratut funkkista edustavat talot erottuivat selkeinä ympäristöstään. Vakkosalmen kautta saavuimme Kaunis-hotellillemme, joka sijaitsee Raatihuoneenkadulla. Hotellilla jaettiin pikaisesti huoneet ja heti sen jälkeen tapasimme ravintolassa illallisen merkeissä, sillä olihan kello ehtinyt jo vierähtää kahdeksaan.
Illallisen jälkeen osa meistä suuntasi vielä kaupunkikävelylle, sillä illan hämy teki vasta tuloaan ja istuminen bussissa tuntui jaloissa. Moni suuntasi kävelynsä entiselle kaupungintalolle, joka on Sortavalan yksi kauneimpia puurakennuksia, ja nykyisin siinä toimii kaupungin keskuskirjasto. Kirjastolta eteenpäin jatkettaessa pääsi nousemaan entiselle Kisamäelle, jossa ovat 1900-luvun alussa valmistuneet poikalyseo ja tyttökoulu. Näissä rakennuksissa pystyi hyvin todentamaan, että julkisivusaneerauksen pääpaino oli ollut vain pääkadun puolella.
Mäen läheisyydessä sijaitsi myös entinen sankarihautausmaa nurmikenttänä. Kentän takaosassa oli ristin muotoinen muistomerkki ja ristin takana kohoavan kallion kyljessä oli laatta, joka kertoi mäellä olleen luterilainen kirkko vuosina 1801-1940.
Kävellessä kaupungilla näki, että kaupunkikuvaa oli parannettu myös viheralueilla, mm. hotellin läheisessä Kolmikulmapuistossa. AlpoSailon muotoilema Runonlaulajapatsas, joka valmistui vuoden 1935 Kalevalan satavuotisjuhliin, korostui kauniisti kohennetussa puistossa
Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena. Aamiaisen jälkeen osa lähti itsekseen tutustumaan Sortavalaan ja sen läheisyyteen, mutta suurin osa meistä, viisitoista henkinen ryhmä, suuntasi heti aamiaiselta suoraa satamaan. Satama oli aivan näköyhteyden päässä hotelliltamme ja sieltä alkoi matkamme kantosiipialuksella kohti Valamoa. Matkaa Valamoon on noin 40 km ja se kesti noin tunnin. Aluksi Laatokka esitteli kauniita kapeita kalliorantojaan ja vuonojaan, mutta myöhemmin Laatokka antoi tavalla vahvan kuvan sen koosta, sillä rantoja ei näkynyt horisontissa lainkaan. Valamon satamassa vastassa ryhmäämme oli oppaamme Svetlana – Kreivitär. Hän oli ammatiltaan myös tanssin opettaja, joten saimme kuulla mukavan rentoa ja myös paikoitellen huumorilla höystettyä kerrontaa Valamon historiasta.
Pääluostarin alueella restaurointityöt ovat jo osittain lähes valmiita, mutta muualla luostarin alueella työt olivat vielä enemmän kesken. Valamo on palautunut luostarikäyttöön 1990-luvulla ja restaurointitöitä on tehty siitä lähtien. Pääkirkossa meillä naisilla tuli olla päällä hame ja huivi, jotka saimme lainata pääkirkon, Kristuksen Kirkastuksen kirkon portilta. Läheisellä sisäpihalla savustettiin kalaa ja kuja oli eloisa tunnelmaltaan. Vietimme myös hetken kuunnellen moniäänistä kirkkomusiikkiesitystä. Lauluesitys oli vaikuttava ja laulajan voimakas basso täytti koko pienen ikonostaaseilla koristetun huoneen. Esityksen jälkeen meillä oli tovi omaa aikaa, ennen paluumatkaa.
Valamon päiväretken päätteeksi vetäydyimme toviksi lepäämään hotellihuoneisiin. Tämän jälkeen suurin osa meistä suuntasi bussilla Otsoistenlahdelle ja Niemelänhoviin. Niemelänhovi yllätti täysin meidät hienoudellaan. Vanha päärakennus oli saneerauksessa, mutta sen ympäröimälle alueelle oli rakennettu moderni ja laaja lomakylä uusine asuinrakennuksineen ja villoineen.
Jatkoimme matkaa Ahvenjärvelle Jaakkimaan ja takaisin Otsoisiin Rytsölänsalmelle, jossa kantaisät ovat asuneet. Saavuttaaksemme salmen, Pekka taituroi bussin kapeaa ja puustoltaan rönsyilevää hiekkatietä pitkin vesistön lähelle ja loppumatka kohti rantaa taittuikin kävellen läpi datsha- alueen.
Hotelli Piipun Pihan Vanha mylly on saneerattu hotelliksi sekä yökerhoksi ja nautimme virvokkeet tuolla kyseisellä Piipun pihan kauniilla terassilla. Tämän tauon jälkeen jäi vielä omaa aikaa ennen illallista ja bussi pysähtelikin pari kertaa matkalla, jättäen porukkaa eri puolille kaupunkia ostoksille ja osa jatkoi hotellilta puunveistäjä Kronid Gogolevin näyttelyyn.
Keskiviikkoaamu oli pilvinen ja viileämpi kuin edelliset aamut. Aamiaisen jälkeen otimme ryhmäkuvan hotellin edustalla ja aloitimme paluumatkan kiertoajelun merkeissä. Ajoimme ensin laululavalle ja nousimme portaita pitkin Kuhavuoren huipulle ja löysimme sieltä myös vanhan näköalatornin. Kuhavuorelta oli kauniit näkymät kaupungin yli Laatokalle. Siitä jatkoimme matkaa vanhan hautuumaan ohi Puikkolaan ja Helylän tehtaan maisemiin. Pienen pysähdyksen jälkeen suuntasimme Rautakankaan läpi kauniille Kirjavalahdelle, josta käännyimme samaa tietä takaisin aloittaen samalla matkan kohti Niiralaa.
Matkalla pysähdyimme pullakahville Ruskealan Herrankukkaroon, joka on vielä osittain rakenteilla oleva kirkko. Jo neljätoista vuotta kestäneitä rakennustöitä rahoitetaan lahjoituksilla ja kirkon alakerrassa olevan majatalon tuotoin. Nykyinen kirkkosali vihittiin käyttöön vuonna 2010. Kirkkohankeen takana on ollut tohmajärveläinen diakoni Kalevi Keinonen, joka oli ottanut tehtäväkseen rakentaa uuden kirkon vanhan vuonna 1940 palaneen kirkon tilalle. Vanhan kirkon rauniot ovat edelleen uuden kirkon pihapiirissä ja kävimme katsomassa sen sammaloituneita kivijalkoja. Tauon jälkeen jatkoimme matkaa Ruskealan marmorilouhoksille eli niin sanotulle Marmorijärvelle. Ruskealassa louhittiin marmoria jo 1800-luvun loppupuolella ja paikallista marmoria pidettiin suuressa arvossa. Sitä käytettiin Pietarin rakentamisessa ja mm. Iisakin tuomiokirkko on peitetty Ruskealan marmorilla.
Louhos on tullut järveksi jo ennen Talvisotaa ja nykyisellään se on täytetty puhtaalla vedellä ja se toimii jo sellaisenaan nähtävyytenä ja paikka on myös suosittu sukelluskohde. Ruskealasta suuntasimme rajan tuntumaan ja tullitoimenpiteet sujuivat jälleen mutkitta. Tämän jälkeen jäi aikaa vielä tax-free ostoksille ennen kuin ylitimme rajan. Matka taittui nopeasti Tohmajärven kautta Kuopioon ja pian koitti hetki kun toivottelimme kaunista kesän aikaa ja kiitimme toisiamme mukavasta matkaseurasta!
Iloisin matkamiettein, Marianne
