Pullin kylää etsimässä

Maanantaiaamuna 20.7. klo 8.15 odottelimme Länsisatamassa laivaannousua ja matkaa kohti Tallinnaa. Meitä oli matkalla 23 sukulaista. Laivalla söimme aamiaisen ja sen jälkeen viihdytimme itseämme seurustelemalla ja tutustumalla laivan tarjontaan.

Tallinnan satamassa meitä odotti bussi, joka vei meidät parissa tunnissa Tarttoon, yhden pysähdyksen taktiikalla.

Marja Sillantaus suorittaa osallistujien laskentaa ennen lähtöä.

Tartossa majoituimme Hotelli Dorpatiin. Oikein mukava ja viihtyisä keskustahotelli, jonka ravintolassa nautimme herkullisen aamiaisen seuraavana aamuna.

Pullin kylää etsimässä

Tiistaiaamuna aamiaisen jälkeen saapui bussi noutamaan meitä retkelle, jonka tarkoituksena oli etsiä Pullin kylä, jonka sijainti piti olla muutaman kilometrin päässä Tarton keskustasta.

Marja oli löytänyt artikkelin, jossa kerrottiin Pullin kylästä:

Pulli on pieni maaseutukylä Kambjan kunnassa Tarton maakunnassa Kaakkois-Virossa. Se sijaitsee noin 20 kilometriä Tarton kaupungista etelään. Vuoden 2021 lopussa kylässä asui 61 vakituista asukasta. Väkiluku on kasvanut hitaasti: vuonna 2011 asukkaita oli 49 ja vuonna 2000 vain 39. Kylää ympäröivät pellot ja metsät, ja sen pinta-ala on noin 10,3 km². Pulli sijaitsee noin 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Naapurikyliä ovat muun muassa Riiviku ja Paali.

Toisessa rivissä keskellä olevassa kuvassa tulemme kylätieltä, joka ei kuitenkaan vienyt oikeaan paikkaan.

Oikea suunta oli aivan päinvastainen,toisen rivin viimeisessä kuvassa oli tie oikealle, se vei siellä olevan talon pihaan, Markku E.J.Pulli kävi talon väeltä kyselemässä Pullin kylän sijaintia.
Viimeisessä kuvassa Markku kertoo bussissa mitä oli saanut selville.
Selvisi että kartalla näkyvä paikka nimeltään Pulli oli noin parin kilometrin päässä keskellä metsää, eikä talon väen mielestä siellä ollut juurikaan asutusta. Sinne emme siis enää lähteneet tarpomaan.

Päätimme siten jättää etsiskelyt ja suuntasimme seuraavaan kohteeseen, joka oli vanha kartanomiljöö nimeltään Luke.

Luken kartanon mailla

Ensimmäiset rakennukset olivat peräisin jo 1500-luvulta. Osa niistä oli ajan mittaan kadonnut ja osa oli rakennettu uudelleen. Esimerkiksi Puutarhurin talo oli nyt parhaimmassa kunnossa, Tilanhoitajan talo oli kokenut muodonmuutoksen ilmeisesti jo 1800-luvun lopulla ja nyt siellä oli kahvila, joka ei kuitenkaan ollut auki. Maiden keskellä oli neljä lampea yhdistettynä toisiinsa portailla, koska kaikkien pinta oli eri tasolla.

Kuvat ylhäältä vasemmalta:
– Kartanolla oli ollut panimo, joka oli ollut jo pitkään raunioina, ehkä palanut joskus, siitä oli jäljellä savupiippu, johon haikarapariskunta oli laittanut pesänsä.
– Kartanon mailla oli neljä lampea, jotka oli yhdistetty toisiinsa portaalla, koska kaikkien lampien vedenpinta oli eri korkeudella.
– Tilanhoitajan talo, siellä oleva kahvila ei kuitenkaan ollut silloin auki.
– Alimmaisena puutarhurin talo

Panimoon tutustumassa

Kartanovierailun jälkeen ajoimme takaisin Tarttoon päin ja kävimme tutustumassa olemassa olevaan panimoon A. Le Coq

Varmaan tuttua juomaa suomalaisillekin. Museon pääsylipulla sai myös maistiaiset oluesta. Museon yläkerrassa oli myymälä josta löytyi matkamuistoja oluttuopeista jääkaappimangneetteihin.

Panimomyymälä

Illanviettoa

Tämän jälkeen palasimme hotelliin, jossa oli pari tuntia aikaa levähtää ennen lähtöä illalliselle. Illallinen nautittiin entisessä ruutivarastossa josta oli sisustettu mielenkiintoinen ravintola.

Meillä oli oma kabinetti, jossa vietimme todella iloisen illan, hyvän ruuan ja mukavien sukulaisten kanssa.

Muun muassa lohikeitto tarjoiltiin leivän sisällä, oli aivan ihanaa.

Paluu kotiin

Keskiviikkona söimme vielä aamiaisen hotellissa. Huoneet piti luovuttaa kello 12, joten aikaa kulutettavaksi jäi pari tuntia ennen bussin tuloa. Siinä ehti vielä rupatella sukulaisten kanssa tai käydä läheisessä ostarissa ostamassa tuliaisia.

Laivarantaan saavuimme niin hyvissä ajoin, että saimme odotella jonkin aikaa laivaannousua. Laivalla söimme buffet-illallisen ja seurustelimme .

Kiitokset kaikille matkalla olleille mukavasta seurasta ja matkan järjestäjille toimivista järjestelyistä. Sää ehkä olisi saanut olla vähän aurinkoisempi ja lämpimämpi, mutta onnistuimme kuitenkin välttämään sateisimmat ajankohdat, mukava matka kaikenkaikkiaan.

Pullin kylä Saarenmaalla?

Marja Sillantaus oli taas löytänyt uuden Pullin kylän, tällä kertaa Saarenmaalta.

Ehkä teemme sinne seuraavan sukumatkan vuonna 2028.